17.3.2017

Kovaa treenaamisen sietämätön vaikeus

Nyt on tulossa sellainen ajatuksenvirta-/avautumisteksti. Ihan vaan varoituksen sanana.

Välillä aina mietin, miten ihanaa olisi treenailla vaan tavallaan omaksi ilokseen tai vain pitääkseni pepun tarpeeksi pienenä lentokoneen istuimeen. Kukaan ei kuristaisi treeneissä, ei oksettaisi sprinttien jälkeen, eikä tarvitsisi miettiä vaa'an lukua tai kokea häviämisen tuomaa hetkellistä maailman romahduttavaa masennusta. Ja sitten mietin kanssa jos olis vaikka semmonen fitness-tyttö, ja treeni olisikin vaan sitä salilla käymistä ja satunnaista pikku aerobista, sillä ei pääsisi joo dieetistä eroon, mutta treenien määrä vähenisi puolella. Tai jospa sitä sitten kuitenkin vaan jäis sohvalle syömään sipsejä ja kattois paljon läskiä saa 160 senttiin ennen sydänkohtausta.

Uugghh kohta pitäis taas olla tässä kunnossa kun MM-kisat kutsuu kesän alussa.

Kovaa treenaaminen on perseestä. Siitä ei pääse yli eikä ympäri. Aina, tai usein, ei huvita, väsyttää, joka paikkaan sattuu, kehityksessä ollaan jumissa ku mummo lumessa ja treenikavereidenkin naama ketuttaa. Kun kamppailulajeissa on vähän vaikea hoitaa lajitreeniä yksinään, varjopainilla ei ehkä ihan niihin samoihin tuloksiin pääse kun oikeaa vastustajaa viskomalla, niin on pakko katsella niitä samoja naamoja päivästä toiseen jos aikoo treenata muutenkin kuin paininuken kanssa tai kotona poikaystävää paiskimalla. Tosin joillekin toki voi käydä niinkin, että mitä ärsyttävämpi treenikaveri, sitä mieluummin ja paremmalla motivaatiolla siltä kuristaa tajun pois, ja ehkä näin yltää huikeampiin tuloksiin kuin kivoilla harjoituskavereilla. Salille on ärsyttävä mennä tekemään voimatreeniään, kun joka paikka on teipattu edellispäivän sparritreenien jäljiltä ja pelkkä kävelykin sattuu. Mutta silti sitä rautaa on nostettava just silloin, koska viikon treenit on aikataulutettu just eikä melkeen, ja seuraava mahdollisuus vetoreenille on kahden kuukauden päästä tiistaina iltapäivällä. Ja kun treenattava on 6 päivänä viikossa, mieluiten 2 krt päivässä, se todellakin on aikamoista aikataulutusta kun siihen on yhdistettävä tietenkin kaikki tavallisen tallustelijankin elämänhaasteet.

Mä en tajua miksi monella urheilijalla on kauhea pakkomielle väittää, että treeni luistaa aina ja joka päivän paras juttu on se urheilu. Höpö höpö. Tottakai treenin kuuluu olla usein mahtava päivän piristys ja urheilusta pitää nauttia pohjimmiltaan jotta siihen viitsii tuhlata sen parisenkymmentä tuntia viikossa, mutta jos sitä ammatikseen tekee, niin on kyllä maailman epärealistisinta toivoa että joka treeni sujuisi hyvin ja ikinä ei perse liimautuisi sohvaan mieluummin kuin lähtisi tatamille jäämään hyppytriangeliin.

Lajitreeni on kamppailulajeissa, ainakin mun mielestä, se paras ja kamalin juttu. Lajitreenit on kaikkein alttiimpia vaihtelulle laadultaan, koska niihin vaikuttaa about miljoona muuttujaa. Treenikaverit, niiden pärstäkertoimet, mikä henkinen olo on itse kullakin, jaksaako taistella sparreissa esimerkiksi positioista vai ei, keltä tänään tuli turpaan, millaiset päivät treenikavereilla on ollut, mitä tekniikkaa tehdään, kuka vetää treenit jne jne. Kun taas oheisharjoittelu on niin paljon simppelimpää. Menet salille ja nostat sen mitä pitää tai treenaat sen lihasryhmän mikä on vuorossa ja lähdet pois. Kukaan ei yritä repiä sulta kättä irti samalla. Tai juokset pisteestä A pisteeseen B tietyllä vauhdilla tietyn määrän. Lajitreeneissä toisaalta tulee ne mielettömimmät onnistumisen tunteet, euforia, ja motivaatiopuuskat, ja niissä ei taatusti ole kahta samanlaista reeniä. Ja lajitreeni menee mulla myös aina oheisten eteen, jos jostain syystä treenimääristä on tingittävä. Kukaan ei opi painimaan ilman painimista, vaikka kuinka nousisi maasta kolme kertaa oma paino, tai paidan alta pilkistäisi kammo 12-pack.

Ehkä jos täällä Espanjassa treenaisi enemmän tyttöjä, treenit ei olisi niin usein sellaista "tunti turpaan ja suihkuun" -menoa :D Mutta kuten mäkin aina sanon, silleen sitä vaan kehittyy parhaiten, tukkapöllyä saamalla. Se vaan on niin sairaan turhauttavaa välillä.

Nyt joku sanoo että miksi ihmeessä sä urheilet jos se kerran on noin vaikeeta. Mikä on mun mielestä aika typerä kysymys, kun jos aina tekisi vain sitä mikä on ihanaa, me oltais kaikki 24/7 peiton alla käsi sipsipussissa. Ihan kuten sekin, että vaikka olis kuinka unelmaduunissaan, joskus se vaan ärsyttää silti. Mulle jiujitsu on yhtä aikaa henkireikä ja elämän valo sekä henkilökohtainen Harry Potterin ankeuttajani. Viha-rakkaussuhde, silleen tasapainoisesti. Sillon kun masentaa se saakelin aamutakin kiskominen niskaan, pitää muistaa miksi sitä loppujen lopuksi tehdään, ja mikä jopa sen vähäpätöisen yhden treenin merkitys on, jos ei fyysisesti ja lajissa kehittymisen kannalta, niin henkisesti. Että lähdin treenaamaan vaikken olis yhtään halunnut. Mun unelma on olla maailmanmestari, ja se auttaa jaksamaan tälläsinä motivaatiopula-aikoina. Kohta taas tulee treenissä aallonharja, ja kaikki on vaaleanpunaista bjj-satua. Mulla on kesällä 7-vuotispäivä jiujitsun kanssa, ja kyllä tän mittaiseen suhteeseen pitääkin mahtua yhtä jos toista fiilistä, vähän kun parisuhteessa. Välillä tekis mieli pistää sohva sahaukseen, mutta niin sitä vaan lopulta aina palaa sinne tatamille hikisiin, väkivaltaisiin halauksiin. Urheilu on sitä todellista sitoutumista myötä- ja vastoinkäymisiin. Mä olen sentään säästynyt kaikilta vakavammilta loukkaantumisilta, mun ongelma vaan on lähinnä laiskuus ja epäonnistumisen pelko.

Nyt just tällä hetkellä tekis mieli käpertyä sohvalle viltin alle, laittaa Office-maratooni päälle ja syödä painoni verran pizzaa. Mutta sen sijaan katson tätä alla olevaa kuvaa viime MM-kisoista ja lähden painimaan. Koska kävi vituttamaan.


Kuvat: Mike Calimbas

15.3.2017

Miniloma Englannissa

Ihan mahtava pikkunen treeniloma/synttärireissu takana Briteissä, kun Santeri järkkäsi meille aivan parhaan söpön pikku get awayn sekä mun että suhteen vanhenemisen kunniaksi <3 Mun 25-v syndet (yhyy oon vanha, ihan kaamee ikäkriisi!) oli lauantaina, jolloin lensin Malagasta Manchesteriin kunnon aamuhässäkän jälkeen, kun piti siivota, laittaa kämppä kuntoon, koirat viedä hoitopaikkoihinsa yms aamulla. Lentokin oli sopivasti 1.5h myöhässä ja muuta kivaa kommellusta oli oikeesti koko matkustusaika täynnä, mutta olin illalla kuuden maissa vihdoin meidän airbnb:llä ja pääsin aloittamaan laittautumisen iltaa varten. Manchesterissähän oltiin ihan puhtaasti Luken matsin takia, joka oli silloin lauantai-iltana. Matsihan meni kaikkea paitsi hyvin, Luken tyrmäsi varmaan paras UFC:n ulkopuolinen ottelija jossain 20 sekunnissa (auts..) mutta se oli onneksi vain meidän reissun eka ilta.Oli niin outo nähdä niitä brittinaisia siellä laittautuneena, ihan ku suoraan Geordia Shoresta ja jokaikisestä stereotyyppisestä brittiohjelmasta, tiukat minihameet, ei niinkun yhtään mitään lämmintä päällä, jäätävät meikkikerrokset ja hiuksissa enemmän pidennyksiä ja lakkaa kun oon ikinä ennen nähnyt. Oli vähän alipukeutunut olo, kun Suomessa vaparitapahtumissahan ollaan ihan tennarit ja farkut jalassa, tuolla se oli sellasta överi-baaripukeutumista. Koko katsomokulttuuri oli muutenkin niin erilainen, tuntu että kukaan ei katsonut matseja, vaan ryyppäsivät vaan ja riehuivat ja tappelivat siellä keskenään. 

Sunnuntaina vietettiin koko päivä siellä kaupunkia kierrellen ja ihastellen, se Manchesterin keskusta on tosi söpö ja kiva, mutta ei siellä kyllä yhtään kauempaa olisikaan jaksanut olla. Sieltä sitten illemmalla junalla Lontooseen, jonne mentiin turisteilemaan sekä treenaamaan Lagarton salille Gracie Barra Fulhamiin. Maanantai ja tiistai olikin pelkkää treeniä ja kiertelyä, vaikka me molemmat ollaan Lontoossa useita kertoja oltu jo ja kaikki perusturistimestat käyty läpi jo useampaankin kertaan, niin on siellä aina vaan siisti käpötellä ja vaan fiilistellä. Kelitkin oli ihanat, sellaset +15 parhaimmillaan ja aurinkoa eikä missään ei ollut hirveitä määriä turisteja. En edes muista milloin olisin viimeksi ollut reissussa tälleen että saa vaan ilman mitään aikataulua kävellä ympäriinsä. 

Ruoka oli yks parhaita juttuja, oli niin helppo olla vege tuolla sivistyksen parissa, toisin kun täällä Espanjassa. Kaikkialta löytyi vaihtoehtoja vegaanille, ja oli paljon ihan täysin kasvisravintoloitakin. Niin luksusta, varsinkin kun ei tarvi vielä dieetata vaan sai oikeasti nauttiakin kaikista tarjolla olevista herkuista.

Mä lähdinkin sitten tänään aamuyöllä jo takaisin kun työt kutsuu, Santeri jää vielä viikonloppuun asti ja kisaa lauantaina sekä pääsee katsomaan UFC:n, mistä oon kyllä katkera ja sydänjuuria myöten kateellinen. 

Ehkä huikein juttu reissussa oli päästä painimaan tän hetken maailman parhaimman naisen eli Tayane Porfirion kanssa, joka on voittanut ihan kaiken mustalla vyöllä oikeastaan. Tosin sparraaminen oli aika mielenkiintoista, kun Tayane omien sanojensa mukaan painaa 110kg ja mä olin 55kg, mutta todella tekninen muija se kyllä oli koosta huolimatta. Ja kokemuksena aika mielenkiintoinen :D




IMAXissa kattomassa uusin King Kong. Oli yllättävän hyvä.

<3




Mut ihana olla näiden kanssa taas kotisohvalla <3

3.3.2017

Kehonhajoitusta ja -huoltoa

Kun treenaa päivittäin useampiakin kertoja, ja vielä jos treenien laatukin on ollut erinomainen, se myös tuntuu kropassa. Ja paljon. Olen alkanut käymään nyt säännöllisesti puntilla parisen kertaa viikossa ekaa kertaa vuoteen taas, puntin jälkeen on välillä ollut myös lyhyet sprinttitreenit (au mun reisiparat) ja sen lisäksi on vielä 6 kertaa viikossa toki lajitreeni, joista kaksi on erityisen kovia sparritreenejä. Ja siihen päälle vielä töiden puolesta neljä kovatempoista ohjausta, etenkin kahvakuulatreenit kaksi kertaa viikossa on loistavaa oheisharjoittelua, sekä rauhallisemmat ohjaustunnit kuten esim. niska-selkä-hartiajumppa. Ja suppailukausikin alkaa vähitellen pyörähtää käyntiin. Eli kropalla on ihan tekemistä, että pysyy perässä ja kasassa.

Joten kun aamuisin yrittää kammeta itseään sängystä ylös aamutreeneihin, ja olo on kuin joku olisi yön aikana ajanut mut muutamaan kertaan puimurin läpi, alkaa kehonhuollon merkitys taas muistua kirkkaammin mieleen. Mullahan tulee onneksi töiden puolesta putkirullailua, syvävenyttelyä ja tuota NHS-jumppaa, joten pysyy raajat ainakin toistaiseksi edes jotenkuten kiinni kropassa vielä. Mutta ei esimerkiksi putkirullailussa riitä se 2x viikossa, vaan melkeinpä jokapäivä saisi käydä ainakin reiden sivukalvon ja yläselän sekä olkapäiden alueen läpi. Sama venyttelyn suhteen, siinä korostuu vaan enemmän vielä jalat. Ajattelin nyt ihan tarkalleen kertoa, miten mä huollan tätä fyysistä olemustani omatoimisesti. Sen lisäksi mä käyn toki kunnon kokovartalomöyhittävänä hieronnassa säännöllisesti Elinalla Harmoniassa sekä fysioterapeutti-Sarilla MediVitalissa huollattamassa mun lonkan alueen virheasentoja sekä kireyksiä. Ilman näitä kahta huippuammattilaista mun elämä ja urheilu-ura olis huomattavasti kurjempaa, ja oon koko sydämestäni heille kiitollinen <3 Että jaksavat kerta kerran jälkeen kursia tän mun runnotun ruhon kasaan.
Elinalla Harmoniassa kuumakivi-urheiluhieronnassa <3 On muuten tehokkain hieronta ikinä! 

Mun fysioterapeutti Sari Dewald MediVitalilta <3
Mutta siis asiaan, eli mitä mä ihan itte teen!

Mulla on kaksi normaalia foam-rolleria sekä muutama erilainen hierontapallo, kiitos ja danke schön BlackRoll, joita kuljetan ahkerasti mukana kisa- ja treenireissuillakin, ja käytän näitä etenkin töissä ja sitten salilla suoraan treenin jälkeen. Näissä on kuitenkin se vika, että varsinkin kovan reenin jälkeen ei millään oikeasti jaksa kannatella itseään käsien varassa niin kauan, kuin lihasten ja lihaskalvojen avaus vaatisi.

Sainkin Highrollerilta heidän aivan mahtavan putkirullansa, jossa on TELINE!!! En tajua miten tätä ei ole aiemmin keksitty. Ja mikä parasta, tää on suomalainen tuote ja keksintö. Huippua! Esimerkiksi takareidet, pohkeet, lonkat ja kädet aivan kauttaaltaan on niiiiin paljon helpompi hieroa tällä auki kuin tavallisella rullalla. En toki aio hylätä uskollisia vanhoja rullianikaan, mutta esimerkiksi kotona ehdottomasti Highroller on kovimmassa käytössä. Suosittelen jokaista vähänkin liikunnallista tyyppiä testaamaan, tuote on vieläpä just sopivan kova että lähtee jumit takuulla liikkeelle. Rullan mukana tuli vielä hyvä käyttöopas sekä laaja liikepankki-vihkonen!

Tykkään yhdistää rullailun ja venyttelyn, mutta priorisoin rullailun kyllä jos on ajanpuute tai laiskamato iskee. Mun ideaali kehonhuolto-hetki on ehdottomasti näiden yhdistelmä muutama tunti kovan treenin jälkeen tai lepopäivänä, mieluiten pari kertaa viikossa jos vaan aika ja viitsiminen riittää.

Helppo kehonhuoltosetti putkirullalla

-Alkuun pieni lämmittely, kropan ja raajojen pyörittelyä yms.

-Dynaamisia nopeita venytyksiä alhaalta ylös, eli ensin pohkeet, takareidet, etureidet, sisäreidet, peppu, lonkat, kyljet, selkä, vatsat, lapojen seutu,olkapäät, rintalihakset, ojentajat, forkut, ranteet ja niska. En siis jää yhteenkään venytykseen paikalleen, vaan vähintään pientä "nytkytystä" kokoajan, sellaista 5-10sec per liike.

-Sitten rullailuun. Liikkeet:

1. Sääret, voi tehdä yksi kerrallaan, mutta mä tykkään tehdä molemmat yhtäaikaa (ensin jalat yhdessä, sitten sääret ihan rullan leveydelle mahdollisimman kauas toisistaan, saa hyvin sekä sisä- että ulkosyrjän)
2. Pohkeet, yksi kerrallaan.
3. Etureidet, tänkin voi tehdä yksi jalka kerrallaan, mutta mä tykkään hieroa molemmat jalat yhtäaikaa (ensin taas jalat yhdessä, sitten reidet ihan rullan päädyissä mahdollisimman leveällä)
5. Sisäreidet, yksi kerrallaan
5. Takareidet, yksi jalka kerrallaan
6. Pakarat, yksi kerrallaan
7. Sekä pakara että takareisi, aina toinen jalka kerrallaan. Rullaan pakaran yli hieman takareiden puolelle ja takaisin pakaran yli.
8. Reiden ulkosivut
9. Lonkankoukistajat, yksi kerrallaan
10. Alaselkä, aina vain toinen pitkäselkälihas kerrallaan
11. Yläselkä, rulla lapojen yli ja ali, kädet niskan takana, ensin kyynerpäät auki ja rintakehä auki, sitten kyynerpäät kattoa kohti.
12. Kainaloiden yli ja ali
13. Käsi eteen, olkapään alue selän puolelta
14. Käsi taakse, olkapään alue edestä sekä rintalihas
15. Loppuun vielä ojentajat ja forkut.

-Ensimmäinen rullailukierros 30sec per liike, vaihtele aina liikkeen aikana vähän asentoa ja kulmaa, esimerkiksi jalkoja hierottaessa sitä, mihin varpaat osoittaa, niin saa vähän erilaisia kohtia hierottua.

-Kun kroppa on kerran käyty läpi noilla puolen minuutin rullauksilla, koko kierros uusiksi, mutta 1.30-2min ajalla, kipeimmät paikat (eli mulla ainakin aina nuo reisien sivukalvot) voi käydä useampaankin kertaan kunnes tuntuu että pehmenee.

-Rullailun jälkeen ravisteluja ja pyörittelyjä, ja sen jälkeen 45-60sec venytyksillä samat lihasryhmät kerran tai pari läpi

Yritä tässä eläintarhassa nyt sit saada jotain tehtyä :D
Tän jälkeen on muuten kevyt olo! Mulla tulee aina kaamee hedari, ihan kuten hieronnankin jälkeen, jos ei juo tarpeeksi vettä kehonhuollon jälkeen. Yritänkin aina juoda niin paljon, että pitää kokoajan rampata vessassa tälläsen setin perään, jotta kuona-aineet, jotka just vaivalla on saatu liikkeelle, poistuu sitten kunnolla.



Tätä suppailun todellista glamouria

Mun ihana paras lauta Ari'i Nuilta <3<3 <3



Snapchat: Emiliabjj

Freesi muija

By Voikukkajj



27.2.2017

Uudet lempparikengät ja parhaat meikit ikinä!

Kaikki mut tuntevat tietää, että mun laittautuminen tarkoittaa hiusten harjausta ja n. 2min meikkaustuokiota. Pukeudun myös hyvin mukavudenhaluisesti ja simppelisti, yleensä siis tennarit, farkut ja musta paita nahkatakilla :D Sain lahjaksi kuitenkin aivan ihanat parit kenkiä, sekä laatikollisen ihania meikkejä, joista kaikista haluan nyt kertoa lisää! Pitää vielä erikseen mainita, että yhdenkään tuotteen tekemiseen ei ole käytetty MITÄÄN eläinperäistä, eikä mitään ole myöskään testattu eläimillä. On aika helppo valita tälläisiä tuotteita nykyään, enkä ymmärräkään miksi kukaan haluaisi vetää toisen olennon nahkaa tai karvaa päälleen, kun feikkejä ei ensinnäkään tunnista aidosta, ja toisekseen niitä on niin helppo ja edullista hankkia. Sama meikeissä, ei ole yhtään kalliimpaa tai vaivalloisempaa ostaa niitä tuotteita, joiden takia pupuilla ei iho ole irronut ja apinoilla silmät vuotaneet verta. Ravinto on monille monimutkaisempi juttu, mutta nää on niitä superhelppoja valintoja! Okei saarna ohi, ja asiaan.
Samassa kuvassa meikattu naama, parhaat kengät ja sit vielä mun beibit <3

Kengät ovat siis Will's Vegan Shoes -nimisen brittifirman popot, sain Chelsea Bootsit mustana (linkki tässä, niitä saa myös kahdessa eri ruskean sävyssä), sekä Doc Bootsit (linkki tässä, näitäkin saa erivärisinä). Saatavilla on myös mm. laukkuja, reppuja, tennareita yms vaikka mitä! Rakastuin aivan sieluani myöten erityisesti Docseihin, olen siis etsinyt tälläisiä nahattomina vaikka kuinka kauan, ja nää on just tismalleen sellaiset kun oon unelmoinut! Kauhulla odotan sitä, kun kohta täällä on niin kuuma, että kaikki paitsi varvassandaalit tuntuu tukahdttavilta, enkä voi käyttää näitä hetkeen. Mulla on tainnut olla joka päivä nää jalassa sen jälkeen kun sain nämä :D Chelseat odottelee hyllyssä jotain hienompaa tilaisuutta kuin liikunnanohjaajajn töitä ja treeneihin menoa, ne on täydelliset vähän kasuaalimpien treffien tms vastaavan jutun kengät. Ekana päivänä tosin lähdin treeneihin vähän nätimmissä kuteissa kun normaalisti, ihan vaan jotta pystyin yhdistämään ne asuun. Nää on näitä tyttöjen elämää suurempia ongelmia. 

Lola ja lempi-popot!
Vielä isompia ongelmia on meikkaamisen ja painimisen yhdistäminen. Käytän meikkivoidetta harvoin, koska se pitää aina ennen painia hinkata pois kuitenkin. Mulla on myös onneksi hyvä iho, vaikka jatkuvasta suihkussa ravaamisesta ja painin aikana hinkkautumisesta johtuen onkin aika kuiva ja herkkä. Sain Emani Suomelta aivan ihanan täysin vegaanisen meikkipaketin, joka on koottu just mua ajatellen <3 Ehkä paras juttu koko laatikossa oli Primer Serum, joka hoitaa mun ihoa, pitää sen kosteutettuna kauan, ei tarvi pestä pois treeneihin, ja on täydellinen alusta meikkivoiteelle yms. Ja saa mun ihon hehkumaan! Muita lemppareita on concealer, ripsiväri ja ihanat kolme eri sävyä kulmakarvapaletissa. Lisäksi vielä sain kuin nyrkki naamaan mulle sopivat sävyt luomivärejä, meikkivoiteen, joka ei näytä paksulta pakkelikerrokselta kasvoilla, sekä ihanan huulikiillon! Oon niin fiiliksissä näistä, meikkasin yks ilta treenien jälkeen ennen nukkumaanmenoa ihan vaan koska oli pakko päästä testaamaan kaikkea. Mennään mun synttäreinä parin viikon päästä Lontooseen ja Manchesteriin, ja siellä pääsen oikeen kunnolla sitten testaamaan kaikkia ihan tarkoituksella. 
NÄMÄ <3 <3 <3


Tässä mun kolme viimeistä treeniviikkoa yhdessä kuvassa tiivistettynä. Tämä viikko otetaankin vähän kevyemmin :D

19.2.2017

Junttipunttii & ruokajuttuja

Tänään tein kaikka periaatteitani ja opetuksiani vastaan, ja treenasin lepopäivänä. Mutta kun tuntuu etten saa voimaharjoittelua ängettyä fiksusti mihinkään väliin, ja halusin lähteä Andrew'n ja Santerin kanssa kuntosalille pitkästä aikaa. N. vuosi sitten kävin kerran pari viikossa niiden kanssa, ja tehtiin aina vaihdellen esim. nostoja, mavea riveä yms, sekä ihan kunnon punttipena-liikkeitä kuten penaa ja erilaisia haukkariliikkeitä, taljaa sekä olkapäitä, ojentajia sekä muuta vastaavaa. Ja sen huomasi lajitreeneissä hyvin, että jäntevyys ja tottakai voimatasot kasvoivat, sekä tuntui että pieniäkin loukkaantumisia tuli vähemmän, kun lihakset ja jänteet oli hyvässä kunnossa. Eilen oli kovat sparritreenit, ja muutenkin koko viikon raskaat painit ja jumpat tuntui kropassa, mutta ei ollut kuitenkaan niiiin kuollut olo ettei vähän vanhaa kunnon junttipunttia olis jaksanut lähteä tekemään.

Joten tänään sitten uhrasin lepopäiväni, ja lähdin tekemään tuon käsi- ja selkätreenin poikien kanssa. Aloitettiin lämmittelyjen jälkeen penkkipunnerruksilla, tehtiin aika pitkiä settejä pienemmillä painoilla ensin, ja sitten vitosia isommilla. Ei mitään hajua millä painoilla tein, mutta säälittävän pienet ne oli varmasti.

Sitten oli vuorossa olkapäitä jossain kammottavassa laitteessa (suurin syy miksi vihaan kuntosaleilla treenaamista, on ne laitteet. Joita en tietenkään osaa käyttää) mutta hyvin sai kyllä siinä vispaillessa polttelemaan. Siitä sitten taljaa ja soutua. Kaikkia tehtiin alkuun kymppejä vähän kevyemmillä, ja loppuun suunnilleen vitosia kovemmilla painoilla. Pojat teki ihan kammosettejä ja hirveillä painoilla, ja mä tein siis aivan naurettavilla. Onneksi ei jäänyt mieleen tarkat luvut niin ei tarvi julkaista niitä kaikkien naureskeltavaksi :D

Tästä vielä haukkareita ja ojentajia samalla tyylillä, jonka jälkeen dippejä ja leukoja sen verran kuin jaksoi. Loppuun otettiin extrana vielä pohkeita ihan vaan nilkkojen vahvistamiseksi jalkalukkoja vastaan.

Kaikkien näiden idea oikeastaan, etenkin mulle, on vahvistaa kroppaa, ei kasvattaa lihasta. Mulla on vielä paljon ongelmia olkapäiden, varsinkin vasemman, kanssa, ja esimerkiksi penkki ja se hemmetin olkapäälaite on hyviä sen epätasapainon hahmottamiseksi ja korjaamiseksi. Koitan nyt kuntouttaa mun kroppaa kaikista pienimmistäkin vioista, ja valitettavasti on myönnettävä, että puntti on aika sairaan hyvä keino siihen. Huomaa kyllä hyvin ettei piiiitkään aikaan ole päässyt tekemään muuta kun kahvakuulaa, kun tälläset eristävät voimaliikkeet oli ihan käsittämättömän raskaita mulle pienilläkin painoille. Oon niin tottunut käyttämään koko kroppaa voimareeneissäni, ja etenkin jalkoja, lantiota ja keskikropan syviä lihaksia, että esimerkiksi puhtaat dipit oli aivan mahdottomia. Mutta tästä se lähtee, tavoite on ennen MM-kisoja saada kaikissa selvää kehitystä, ja siirtää se voima vielä onnistuneesti painiin.

Nyt pitäis keksiä missä välissä korvaan mun puuttuvan lepopäivän, mutta toisaalta ehkä se nyt ei ole niin vakavaa jos nyt kerran vetää kaksi viikkoa putkeen. Ja kun oli tollanen eristävä puntti, niin ei tunnu silleen väsyneeltä, kuten vaikka jiujitsun tai kahvakuulan jälkeen, vaan tuntuu vaan käsissä ja selässä vähitellen kipeytyvät lihakset. Ensi viikolla yritän saada johonkin väliin taas mahdutettua kunnon punttireenin, nyt vaan sitten enemmän jalkapainoitteisen. Sormet oikeen syyhyää päästä taas pitkästä aikaa mavettamaan ja testailemaan rinnallevetoa ja tempausta.

Vitsi oon syönyt muuten ihan ihmeellisen puhtaasti tässä lähiaikoina. Esimerkiksi tältä viikolta jäi tavallinen herkuttelu ja mässäily kokonaan pois!!! WTF!!! Minä, maailman suurin herkkuperse, en syönyt kun vähän suklaata koko viikkoon. Jotenkin nyt kun oon päässyt niin hyvin treenaamaan, on tehnyt mieli syödä terveellisesti kokoajan ja saada treenistä kaikki hyöty irti. Mutta mulla menee nää aina kausittain, kohta tulee sitten taas muutama kuukausi etten muuta syökään kun pizzaa ja karkkia.

Oon ihan rakastunut nyt tääs chia-vanukkaisiin. Laitan aina illalla chian, seesamin, kurpitsan ja auringonkukan siemeniä likoamaan mantelimaitoon, ja lisään sinne vielä raakakaakaojauhetta, spirulinaa ja apilaproteiinia (kai... espanjaksi se on cañamo, ja mun mielestä pussissa on apilan kuva :D). Aamulla sitten ei tarvi keittää kun kahvi kaveriksi ja pilkkoa vähän hedelmiä ja marjoja sekaan. Välillä, etenkin jos on tulossa heti aamusta kovaa treeniä, laitan sinne joukkoon jo illalla myös kaurahiutaleita hiilarien vuoksi. Syön tätä siis melkeinpä joka päivä, yleensä aamupalaksi, mutta toisinaan myös esimerkiksi iltatreenien jälkeen tai välipalana. Nam.

Toinen mitä oon tehnyt paljon nyt, ihan sen takia että on ollut hektisiä päiviä, jolloin on pitänyt syödä ruoka vaikka junassa tai autossa, on kikherne-salaatti. Salaattia, avokadoa, vihanneksia (kurkkua, paprikaa, tomaattia yms) vähän tuoretta kukkakaalia, parsakaalia ja porkkanaa sekä kikherneitä, kaikki vaan sekaisin ja salaatinkastikkeeksi kunnon kauhaus hummusta sekaan. Ja vähän siemeniä vielä päälle, Toimii!
Loppuvenyttelyt ja -selfiet
Todistetusti yritin sitä fifty-fiftyä jalkalukkojen kera mistä kirjotin aiemmin kuten Santeri käski! 


Oon vaan niin superfiiliksissä kun pääsen treenaamaan kunnolla ja tuntuu että kehitystäkin tapahtuu. 



17.2.2017

Fitneksen parjaaminen ja pullien jättäminen kahvipöytään

Kauheasti tuo fitness-urheilu puhututtaa ja aiheuttaa kaikenlaista keskustelua. Siihen en nyt ota yhtään kantaa, että kuinka kova urheilulaji se nyt on verrattuna moniin muihin, (siitä voit lukea TÄSTÄ) mutta hieman näitä siihen liittyviä, tai etenkin sen syyksi laitettavia ilmiöitä ja huonoja kokemuksia haluan kyllä vähän pohtia ääneen.

Ennen tätä fitness-buumia urheilijoita ei elämäntavoistaan syytelty. Kukaan ei kommentoinut yhtään, jos painija ei ottanut pullaa juhlissa, kun oli kisat tulossa ja painoa pudotettava. Kukaan ei myöskään syyttänyt hiihtäjää "kuplassa elämisestä" kun hän ei lähde viikonloppuna baariin, koska krapula ja valvominen vaikuttaisi treeneihin. Ei ihmetelty telinevoimistelijan, balettitanssijan tai mäkihyppääjän niukkaa ruokavaliota lajin vaatimusten takia. Mutta jostain syystä nyt kaikkia fitness-tyttöjä saa kyllä arvostella näistä asioista. On tosin myönnettävä, että arvostelen kyllä itsekin välillä, enkä ehkä ihan tajua sitä belfieiden määrää ja näitä kommentteja että "fitness on kyllä kaikkein kovin laji" (Tämän kommentin kirjoittaja puhui tässä vieläpä bikini fitneksestä). Oikeesti, googlaa "hardest sports in the world", ei oo muuten fitness-lajit listoilla. Toinen minkä olen ihan omin silmin lukenut oli "fitness vaatii hirveästi pitkäjänteisyyttä ja kovaa työtä, eikä siinä heikot pärjää". Siis kerro mulle mikä urheilulaji EI vaadi, varsinkin jos kilpailee ja tavoittelee kansainvälistäkin menestystä?? Että ehkä sielläkin puolella keskustelua olisi hyvä palautella välillä jalkoja maan pinnalle.

Mutta.

Oli laji mikä tahansa, ammattimainen urheilu ei ole ruusuilla tanssimista. Se vaatii ihan älyttömästi uhrauksia, kipeitä lihaksia, pakolla reeneihin raahautumista ja, kyllä vain, ruokavalion tarkkailua. Tämä terveellisesti eläminen (säännöllinen unirytmi, kehonhuolto ja terveellinen ruoka yhdistettynä koviin treeneihin) ei ole vain fitness-pirkkojen yksinoikeus ja ainoastaan heidän ristinsä kannettavana. Jos aikoo olla lajissaan maailman huipulla, on myös elettävä sen mukaisesti. Vuodesta toiseen, joka päivä. On tiedettävä, milloin saa vähän löysätä tahtia ja milloin ei, vaikka kuinka se sohva ja suklaa houkuttelisi. Varsinkin tää urheilijoiden ruokailupuoli tuntuu olevan vain fitness-juttu, ja heti jos syöt terveellisesti, sua luullaan fitness-tytöksi. Eikä sillä että se olisi siis huono asia, mutta tuntuu tavallisilta ihmisiltä unohtuneen se, että edelleen, KAIKKI huippu-urheilijat, etenkin kilpailukaudella, joutuu enemmän tai vähemmän miettimään sitä, mikä ruoka nyt edistäisi palautumista ja reeneissä jaksamista, vaikka sitä ei ulkonäön takia tehdäkään.

Tän takia mun mielestä on niin outoa tämä fitness-urheilijoiden ristiinnaulitseminen elämäntapojen vuoksi. Urheilusta ulkonäön vuoksi voi toki olla montaa mieltä, ja ihan aiheestakin välillä kritisoidaan fitnestä monessa suhteessa, mutta kritiikin syiksi ei riitä ruoan tarkkailu, joka päivä treenaaminen ja vapaa-ajan vietto mieluiten kotona lepäillen sekä ajoissa nukkumaanmeno. Siitä voi ihan jokaista kovan tason urheilijaa syyttää. Ja jos tahdot tituleerata itseäsi urheilijaksi, on oltava valmis tekemään niitä uhrauksia kaiken muun suhteen, mikä ei suoraan liity treenaamiseen.

Mulla oikeesti välillä meinaa kiehahtaa, kun jossain taas valitetaan, miten joku tyttö ei ottanut pullaa työpaikalla, vaikka Marjatta oli tuonut synttäriensä kunniaksi. Ja seuraavaksi aletaan puimaan sitä, kuinka se fitness on nyt kyllä sen tyttöparan elämän pilannut ja kaikki elämisen arvoinen menee nyt raasulla ohi, ja eikös senyt ole jo intervention paikka kun kyllähän tuo selkeä syömishäiriö on. Siis ihan oikeesti. Moni, joka ei edes treenaa tavoitteellisesti yhtään mitään lajia, ei tahdo syödä herkkuja arkena. Ja jos tää tyttö treenaisikin tosiaan vaikkapa jalkapalloa, ja olisi peli samana iltana, ei kukaan ihmettelisi yhtään pullan jättämistä pöydälle (tosin oman salibandy-kokemuksen mukaan joukkueurheilijat on aivan pahimpia roskaruoan kuluttajia :D).

Pitäis varmaan taas kaikkien muistutella mieleen, että jokaikinen tavoitteellinen ja oikea urheilija joutuu miettimään sitä ravinnon, treenin ja levon pyhää kolminaisuutta, ja sen he ovat jokainen itse valinneet tavakseen elää. Näissä painonpudotuslajeissa dieetti on omalla tavallaan jopa paljon karumpi kuin fitness-lajeissa, sillä vain vaa'an lukemalla on väliä, ei sillä näkyykö yksikään lihas, jolloin kalorit voidaan vetästä huomattavasti alemmas, kun se lihaksen säilyttäminen ei ole prioriteetti. Mutta harvemmin niiden arvosteluun missään törmää.

Ihan lopuksi vielä, että en tosiaan yritä nyt puolustella ketään tai mitään lajia suuntaan tai toiseen, ihan vaan tasapuolisuuden nimissä arvostelkaa nyt hemmetti kaikkien urheilijoiden pullattomuutta, jos fitness-urheilijoita aiotte siitä arvostella.

Sit vielä pari kuvaa painoluokkaurheilun ihanuuksista. Tuoreempia ei valitettavasti ole kun en niitä nykyään enää oikeastaan ole ottanut, se kisakunto ällöttää niin paljon. Että ei ne muutkaan urheilulajit sen terveempiä ole, vaikka ei toki mun kunto ole mikään fitnes-kisakunto näissä, mutta paino on pudotettu lyhyessä ajassa, ja ne viimeiset kilot päivässä tai parissa. Ei ihme että meni aineenvaihdunta ihan juntturaan reiluksi vuodeksi 2014 EM-kisojen jälkeen, mutta se onkin sitten ihan oma tekstinsä.

Muistaakseni päivää ennen vuoden 2013 EM-kisoja, tästä piti vielä reilu kilo hikoilla pois. 

Tässä taisin olla vielä parisen kiloa yli, ennen 2014 EM-kisoja, ja se pari kiloa otettiin pois siis reilussa vuorokaudessa.

2014 EM alkusarjan ottelu. Näkeekö naamasta että parista pullasta on ehkä jouduttu kieltäytymään? Mutta oli se EM-kulta kyllä kaiken sen arvoista. 

16.2.2017

50/50 -guardia ja jalkalukkoja

Oon paljon viimeisen vuoden aikana miettinyt, mikä mun jiujitsu-geimissä oikein mättää, ja miksi viime kaudella jäi kirkkaimmat sijat saavuttamatta. Yksi iso virhe multa on pyörähtää liian helposti kilppariin, sekä polvilukkoa yrittäessä kellahtaa alas ja jäädä alle ja näin antaa ihan maailman typerimmät kaksi pistettä vastustajalle. Ohituspeli toimii hyvin, mutta ehdottomasti pitäis enemmän saada sellasia selkärangasta tulevia ohituksia lisää. Guardissa välillä tuntuu että oon maailman paras jaihan lyömätön, ja välillä sit taas oon selälleen käännetty kilpikonna. Pitäisi kehittää sinne alle lisää sellasia pomminvarmoja tekniikoita, joihin oikeasti voisi luottaa ku Neuvostoliittoon. 
Esimerkiksi tästä jalkalukkohausta jäin sitten alle ja hävisin matsin (2016 EM-semifinaali)

Mun seuraava spesifimpi kehitettävä homma on 50/50 -guardin pelaaminen ja jalkalukkojen yhdistäminen siihen vielä enemmän. Inhoan fifty-fiftyä, ja mun mielestä se on myös otteluissa ihan jäätävän tylsää yleensä. Mutta mä usein inverted de la rivassa epäonnistuneesti pyöriessäni päädyn siihen, ja parempi se olis kun kilppari. Lisäksi tykkään jalkalukoista, ja siitä on hyvä esimerkiksi polvilukkoa ja sitä kautta toe holdia hakea. Mun vänkyrät polvet sopii myös fysiikaltaan hyvin tuollaiseen peliin, ja koko asento tuntuu luonnolliselta. Nyt pitää vaan jatkaa drillailua ja lisää vielä tietoisesti hakeutua sinne sparreissa, vaikka kovin mielellään en alle oikeastaan menekään kun ohittaminen on musta niin paljon hauskempaa. Tää koko juttu onvieläpä Santerin idea, ja vihaan myöntää sen olleen oikeassa että nää sopis mun peliin. Perhana. Ärsyttävää.
Parisuhteen salaisuus: Syvä, sielusta kumpuava viha toista kohtaan  sekä jatkuva keskinäinen kettuilu <3

Yleisesti sparratessa, olin missä positiossa tahansa, yritän keskittyä räjähtävyyteen ja nopeisiin suunnanvaihdoksiin ja yleiseen liikkuvuuteen. Ne on mun vahvuuksia, ja ihan liikaa jään möllöttämään tilaisuuden tullessa, kun pitäisi, hyvissäkin positioissa, jatkaa hyökkäämistä ja yrittää kokoajan jotain. Kunto nyt vähän heikonlaisesti on kestänyt tollaista sykkimistä pitkissä erissä, mutta siinäpähn sitten kehittyy joskus toivottavasti, ja jospa sitä seuraavissa kisoissa jaksaisi koko sen kahdeksan minuuttia mennä kovalla temmolla. 

Oon niin fiiliksissä mun hyvästä treenisaldosta nyt lähiajoilta, ja motivaatio on ihan huipussa. Treenaaminen on kivaa ja oikeasti salille on kiva mennä. Se punttitreeni kun vielä johonkin väliin mahtuisi niin olisi ihan täydellistä. On myös ollut kiva huomata kropasta, kuinka alkaa lihakset palautua taas sen flunssakuukauden jäljiltä, ja tuntuu että näytän taas vähitellen urheilijalta enkä laihalta sohvaperunalta. Tai sitten se on vaan mun päässä mutta ihan sama. 

Mulla on ollut nyt pari päivää ihan kamalia ongelmia mun vasemman lonkan kanssa, se on ollut niin kipeä että välillä tuntuu ettei pysty edes liikkumaan. Onneksi mulla on ihan huikee fysioterapeutti Fuengirolassa, Clinica MediVitalin Sari! Kävin eilen ennen sparritreenejä siellä, ja Sarihan todellakin laittoi mun lantion kuntoon yhdessä 30min sessiossa. Suosittelen kyllä niin lämpimästi Sarille menoa, etenkin kaikissa lantion alueen ongelmissa. Ihan mielettömän ammattitaitoinen ja vieläpä niin ihana persoona! 

Viime viikolla kävin hieronnassa pitkästä aikaa Elinalla Harmoniassa, ja hitto siinä onkin sitten toinen kelle ehdottomasti kaikkien täytyis mennä Fuengirolan lähellä ollessaan! Lähti taas nesteet liikkeelle ja etenkin toi sivureiden lihaskalvo, joka mulla on aina ihan tukossa, oli kun uusi sen kidutuksen jälkeen. Mulla myös menee keskiselkä aina ihan hirveeseen lukkoon, kun pyörin niin paljon invertedissä ja de la rivassa sekä nyt siellä hemmetin fifty-fiftyssä, enkä varmaan ois enää pitkään aikaan päässyt edes sängystä ylös ilman Elinan raksautus-taikoja <3 Ei vaan mikään rullailu ja venyttely korvaa kunnon hierontaa.


Katsotaas sitten millon kirjotan seuraavaks, oon nyt tässä viikon aikana kirjottanut enemmän kun varmaan kuukausiin yhteensä. Hah.