34
Mun seuraajat Snapchatissa (Emiliabjj) onkin jo hetken aikaa tiennyt mun seuraavista suunnitelmista ja jiujitsukuvioista.
Mut on kutsuttu siis Copa Podioon ottelemaan team Viikinkeihin (Pohjoismaiden joukkue) lokakuun 22. Sao Pauloon Brasiliaan team Kenguruita eli Australiaa vastaan. Vastaan tulee aivan maailmanluokan naisottelija, Livia Gluchowska, joka on mm. tuore maailmanmestari, eli mikään helppo matsi ei todellakaan ole tulossa, mutta maailman parhaita vastaanhan tässä onkin tarkoitus otella.
Tuntuu aika epätodelliselta, että olen oikeasti menossa ottelemaan Copa Podioon, se on ollut yksi unelmistani jo jonkun aikaa, mutten odottanut sen tosiaankaan vielä toteutuvan. Tosin, koska kaikki on brasilialaisten järjestämää, uskon sen oikeasti todeksi vasta varmaan sitten kun on Livian kanssa heitetty läpsyt matsin alussa. Sen verran hauskoja kommelluksia tässä jo kuukaudessa on sattunut järjestäjätahon toimesta.
Alkuun painoluokan piti olla alle 58,5kg, johon olen alipainoinen ja se olikin juuri mitä halusin, en tykkää dieetata montaa kertaa vuodessa, ja MM-kisoista ei ole kuitenkaan vielä kovin pitkä aika. Söin siis pari viikkoa huoletta ja koitin saada painon vähintään pysymään samassa, pieni nousukaan ei yhtään haitannut. Sitten viime tiistaina kesken aamupalan sain viestin, että matsi olisikin sarjassa alle 53,5kg. Siinä lensi puurot pöydälle ja alkoi sillä sekunnilla todellinen rynnäkködieetti.
Tässä on nyt kohta viikko tiputeltu, ja onneksi kroppa toimii enkä usko tämän olevan ongelma. Mutta en ole kyllä ikinä tälleen täysin puskista ja valmistautumatta joutunut alkamaan pudottamaan painoa, enkä toivottavasti enää ikinä joudukaan. Henkisesti tosi vaikeaa, kun ei ole yhtään saanut miettiä dieettiä etukäteen, eikä aikaakaan ole niin paljon kuin haluaisin.
Treenien astetta on siis pistetty taas kovemmalle, dieetistä huolimatta energiaa on ja sparrit sujuu. Kehitystäkin on tuntunut tulleen, ja motivaatio on ehdottomasti huipussaan treenaamiseen, toisin kuin dieettaamiseen. Dieettiä onneksi auttaa hyvät treenit, joten niistä saa sitä nyt todellakin kipeästi kaivattua lisäboostia painonpudotukseen. Omat heikkoudet on MM-kisoista tuoreessa muistissa, ja niiden työstäminen on kokoajan työn alla. .
Olen kiitollinen mun treenikavereille ja läheisille, ketkä on tukena ja tsemppaamassa mua kokoajan, ja auttavat mua kehittymään ja jaksamaan rankkoinakin päivinä. Välillä meinaa stressitasot nousta vähän turhan paljon, mutta onneksi mulla on näitä järjenääniä ympärillä. Etenkin Santeri on nyt kyllä korvaamaton piiskuri ja tsemppari, ja mua pelottaa jo mitä siitä tulee kun ensimmäistä kertaa melkeinpä KOSKAAN ottelen ilman Santeria mun tukena. Mun koko kilpailu-uran kisat, joissa S ei ole ollut mukana, on laskettavissa yhden käden sormilla. Mutta onneksi mun ihan ensimmäinen koutsi Muri, joka asuu Brasiliassa, lupasi tulla mulle huutamaan ja mua kulmaamaan, Voin kertoa, että kivi vieräthi sydämeltä kun tämän onnistuminen varmistui. Tätä se jiujitsu on, ystävyyttä ja tukemista maa-ja tiimirajoista piittaamatta!
