34
Oon paljon viimeisen vuoden aikana miettinyt, mikä mun jiujitsu-geimissä oikein mättää, ja miksi viime kaudella jäi kirkkaimmat sijat saavuttamatta. Yksi iso virhe multa on pyörähtää liian helposti kilppariin, sekä polvilukkoa yrittäessä kellahtaa alas ja jäädä alle ja näin antaa ihan maailman typerimmät kaksi pistettä vastustajalle. Ohituspeli toimii hyvin, mutta ehdottomasti pitäis enemmän saada sellasia selkärangasta tulevia ohituksia lisää. Guardissa välillä tuntuu että oon maailman paras jaihan lyömätön, ja välillä sit taas oon selälleen käännetty kilpikonna. Pitäisi kehittää sinne alle lisää sellasia pomminvarmoja tekniikoita, joihin oikeasti voisi luottaa ku Neuvostoliittoon.
Esimerkiksi tästä jalkalukkohausta jäin sitten alle ja hävisin matsin (2016 EM-semifinaali)
Mun seuraava spesifimpi kehitettävä homma on 50/50 -guardin pelaaminen ja jalkalukkojen yhdistäminen siihen vielä enemmän. Inhoan fifty-fiftyä, ja mun mielestä se on myös otteluissa ihan jäätävän tylsää yleensä. Mutta mä usein inverted de la rivassa epäonnistuneesti pyöriessäni päädyn siihen, ja parempi se olis kun kilppari. Lisäksi tykkään jalkalukoista, ja siitä on hyvä esimerkiksi polvilukkoa ja sitä kautta toe holdia hakea. Mun vänkyrät polvet sopii myös fysiikaltaan hyvin tuollaiseen peliin, ja koko asento tuntuu luonnolliselta. Nyt pitää vaan jatkaa drillailua ja lisää vielä tietoisesti hakeutua sinne sparreissa, vaikka kovin mielellään en alle oikeastaan menekään kun ohittaminen on musta niin paljon hauskempaa. Tää koko juttu onvieläpä Santerin idea, ja vihaan myöntää sen olleen oikeassa että nää sopis mun peliin. Perhana. Ärsyttävää.
Parisuhteen salaisuus: Syvä, sielusta kumpuava viha toista kohtaan sekä jatkuva keskinäinen kettuilu <3
Yleisesti sparratessa, olin missä positiossa tahansa, yritän keskittyä räjähtävyyteen ja nopeisiin suunnanvaihdoksiin ja yleiseen liikkuvuuteen. Ne on mun vahvuuksia, ja ihan liikaa jään möllöttämään tilaisuuden tullessa, kun pitäisi, hyvissäkin positioissa, jatkaa hyökkäämistä ja yrittää kokoajan jotain. Kunto nyt vähän heikonlaisesti on kestänyt tollaista sykkimistä pitkissä erissä, mutta siinäpähn sitten kehittyy joskus toivottavasti, ja jospa sitä seuraavissa kisoissa jaksaisi koko sen kahdeksan minuuttia mennä kovalla temmolla.
Oon niin fiiliksissä mun hyvästä treenisaldosta nyt lähiajoilta, ja motivaatio on ihan huipussa. Treenaaminen on kivaa ja oikeasti salille on kiva mennä. Se punttitreeni kun vielä johonkin väliin mahtuisi niin olisi ihan täydellistä. On myös ollut kiva huomata kropasta, kuinka alkaa lihakset palautua taas sen flunssakuukauden jäljiltä, ja tuntuu että näytän taas vähitellen urheilijalta enkä laihalta sohvaperunalta. Tai sitten se on vaan mun päässä mutta ihan sama.
Mulla on ollut nyt pari päivää ihan kamalia ongelmia mun vasemman lonkan kanssa, se on ollut niin kipeä että välillä tuntuu ettei pysty edes liikkumaan. Onneksi mulla on ihan huikee fysioterapeutti Fuengirolassa, Clinica MediVitalin Sari! Kävin eilen ennen sparritreenejä siellä, ja Sarihan todellakin laittoi mun lantion kuntoon yhdessä 30min sessiossa. Suosittelen kyllä niin lämpimästi Sarille menoa, etenkin kaikissa lantion alueen ongelmissa. Ihan mielettömän ammattitaitoinen ja vieläpä niin ihana persoona!
Viime viikolla kävin hieronnassa pitkästä aikaa Elinalla Harmoniassa, ja hitto siinä onkin sitten toinen kelle ehdottomasti kaikkien täytyis mennä Fuengirolan lähellä ollessaan! Lähti taas nesteet liikkeelle ja etenkin toi sivureiden lihaskalvo, joka mulla on aina ihan tukossa, oli kun uusi sen kidutuksen jälkeen. Mulla myös menee keskiselkä aina ihan hirveeseen lukkoon, kun pyörin niin paljon invertedissä ja de la rivassa sekä nyt siellä hemmetin fifty-fiftyssä, enkä varmaan ois enää pitkään aikaan päässyt edes sängystä ylös ilman Elinan raksautus-taikoja <3 Ei vaan mikään rullailu ja venyttely korvaa kunnon hierontaa.
Katsotaas sitten millon kirjotan seuraavaks, oon nyt tässä viikon aikana kirjottanut enemmän kun varmaan kuukausiin yhteensä. Hah.
